torstai 25. helmikuuta 2021

Tuli ilta ja tuli aamu

Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla". Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. Hän siunasi ne sanoen: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä." Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.

Maapallolla on tapahtunut jotain, jota voisi verrata Raamatun viidennen ja kuudennen luomispäivän väliseen yöhön. Tarkoitan n. 66 mvs tapahtunutta katastrofia tai silloin alkaneita katastrofeja ja muutoksia, jotka erottavat nykyisen maailmankauden edellisestä. 

Kuitenkin vain vertaan, sillä Raamattu ei ole tiedekirja, vaan kertoo luomisesta omalla tavallaan. Tavassa, jolla Raamattu kertoo kuudesta luomispäivästä ja aina niiden jälkeen tulleesta illasta ja aamusta on silti jotain samankaltaista, kuin maapallolla vallinneissa erilaisissa aikakausissa, jotka usein päättyvät jonkinlaiseen murrosvaiheeseen ja sitä seuraavaan uuteen alkuun. Niinpä haluan tässä artikkelissa myös hiukan rinnastaa viidettä ja kuudetta luomispäivää kahteen viimeisimpään maailmankauteen samalla kun tarkastelen tiedemiesten tutkimustuloksia erityisesti niiden rajalta. Ihan vaan pitääkseni mukana sitäkin näkökulmaa, että Jumala on kaiken luoja. Raamatun luomispäivien ja geologisten aikakausien vertailu on kuitenkin todellisuudessa kuin runon ja kuivan asiatekstin vertailua. Ei niitä voi kohta kohdalta sovittaa toisiinsa, koska esitystapa on niin erilainen.

Elämän keskiaika

Mesotsooinen maailmankausi eli elämän keskiaika oli geologinen ajanjakso noin 252–66 miljoonaa vuotta sitten.  

Maailmankausi tunnetaan dinosaurusten ja muiden matelijoiden valtakautena. Vedet kuhisivat kaloja ja loppupuolella linnutkin jo lentelivät (lentoliskojen ohella). Suuria meripetojakin oli. Dinosauruksista ja matelijoista Raamattu ei puhu, mutta muuten tilannetta voisi verrata viidenteen luomispäivään. 

Kauden päätti suuri joukkotuho. Dinosaurukset ja lentoliskot hävisivät silloin, mutta osa muiden pääryhmien lajeista selviytyi. Joukkotuhon syyt ja siitä kerrostumiin jääneet merkit ovat hyvin kiinnostava aihe, siitä seuraavassa enemmän.

Yö aikakausien rajalla


Taiteilijan näkemys asteroidin iskeytymisestä
Jukatanin niemimaalle (kuva Wikimedia)

66 miljoonaa vuotta sitten suuri asteroidi iskeytyi Mesoamerikassa sijaitsevalle Jukatanin niemimaalle synnyttäen 150 km leveän ja 20 km syvän kraatterin. Kraatterin keskus on merellä, lähellä Chicxulub nimistä kaupunkia ja se ulottuu kaupungin alle. Siksi puhutaan Chicxulubin kraaterista.

Kraatterin synnyttänyt asteroidi oli laskelmien mukaan läpimitaltaan 11–81 kilometriä. Asteroidi synnytti törmätessään maanjäristyksiä, tulipaloja ja tsunameita. Ilmakehään joutuneet ainekset pimensivät auringon pitkäksi aikaa. Ilmasto muuttui koko maapallolla, lämpötilat laskivat. Meristä hävisi yhteyttävä plankton, mikä sai monet planktonia syövät eläimet menehtymään. Maakasvit kuolivat laajoilla alueilla, mikä sai kasvissyöjät ja edelleen niistä riippuvaiset petoeläimet kuolemaan nälkään.

Pidetään todennäköisenä, että juuri tämä törmäys aiheutti dinosaurusten tuhon. Muitakin syitä on tosin etsitty. Toisen teorian mukaan samoihin aikoihin maapallolle iskeytyi useita muitakin asteroideja ja kyse oli yhteisvaikutuksesta. Muita, mutta pienempiä, kraatereita samalta ajalta onkin löydetty. On myös ehdotettu, että muualla maapallolla samoihin aikoihin tapahtuneet vulkaaniset ilmiöt olisivat olleet osatekijöinä. Deccanin ylängöllä Intiassa tapahtui välillä 63-67 mvs valtavia laavapurkauksia, joissa laavaa tuli kahden kilometrin paksuudelta 500 000 kmalueelle.

Jäljet kerrostumissa


Vaalea kerrostuma K/Pg-rajalla Coloradossa, USA:ssa.
Credit: Kirk Johnson, Denver Museum of Nature & Science

Suuret muutokset jättävät yleensä jäljet geologisiin kerrostumiin. Mesotsooisen maailmankauden lopun muutokset näkyvät niissä harvinaisen selvästi monella puolella maailmaa. Puhutaan K/Pg-rajasta, vanhalta nimeltään K/T-rajasta. Raja on monin paikoin selvästi nähtävissä muillekin, kuin kaivauksia tekeville ammattilaisille. Esimerkiksi kuvan paljastuma sijaitsee valtatien Interstate 25 varrella lähellä Coloradon ja New Mexicon rajaa.

[ K viittaa mesotsooisen maailmankauden viimeiseen ajanjaksoon, liitukauteen, liitua tarkoittavan saksankielisen sanan 'kreide' kautta. Pg taas viittaa paleogeeniin, seuraavan maailmankauden ensimmäiseen ajanjaksoon. T tulee sanasta 'tertiääri', joka on vanha nimitys, joka tarkoittaa suurinta osaa uudesta maailmankaudesta. ]

Vuonna 1980 tutkijat huomasivat, että K/Pg-rajan kerrostumat sisältävät useita kymmeniä kertoja normaalia suuremman määrän iridiumia. Iridium on hyvin harvinainen alkuaine maankuoressa, mutta asteroideissa ja komeetoissa sitä on runsaasti. Se viittaasi asteroiditörmäykseen. Kun lisäksi Meksikonlahden rannoilla huomattiin jälkiä suuresta tsunamista, alettiin etsiä merkkejä iskeytymiskohdasta lähialueilta. Jo aiemmin öljynetsinnän yhteydessä huomattua Chicxulubin kraatteria tutkittiin tarkemmin vuonna 1990 ja saatiin todisteita, että se oli nimenomaan asteroiditörmäyksen aiheuttama. Näin iridiumin todennäköinen lähde oli löydetty.

K/Pg-raja on ajoitettu radiometrisesti. Tämäntyyppisiin kerrostumiin yleisesti käytettyä argon-argon menetelmää on 2000-luvulla saatu tarkennettua muiden radiometristen menetelmien avulla, mm. uraani-lyijy -menetelmällä. Nykyinen laskelma antaa tälle aikakausien rajalle iän 65.95 miljoonaa vuotta, +/- 40 000 vuotta.

K/Pg-raja on selvästi erotettavissa ja dinosaurukset löytyvät järjestään sen alapuolella olevista kerrostumista. Tämä puhuu hyvin vakuuttavaa kieltä siitä, milloin dinosaurukset elivät ja milloin ne hävisivät. Erään dinosauruksen fossiloituneita jäännöksiä on tosin löydetty Hell Creek -muodostumasta USA:sta hieman rajan yläpuolella olevista kerrostumista, ajallisesti vastaten noin 40 000 vuotta. New Mexicon ja läheisen Coloradon alueen tietyistä muodostumista on löytynyt myös dinosaurusjäänteitä, jotka on ajoitettu K/Pg-rajan uudemmalle puolelle, paleogeenikauden alkuun. Yleinen mielipide on kuitenkin, että fossiilit ovat voineet joutua eroosion paljastamiksi ja peittyneet myöhemmin uudempiin kerrostumiin. Mutta vaikka nämä poikkeukselliset ajoitukset saataisiinkin vahvistettua, se ei vaikuta kokonaiskuvaan ratkaisevasti. 

Elämän uusi aika

Mesotsooisen maailmankauden jälkeen alkoi kenotsooinen maailmankausi eli elämän uusi aika, joka jatkuu edelleen.

Jumala sanoi: "Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit." Ja niin tapahtui. Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.  

Mesotsooisen maailmankauden päättäneen suuren joukkotuhon jälkeen elämä alkoi taas ihmeellisesti elpyä, "maa tuotti" eläviä olentoja. Jäljelle jääneet, siihen asti vielä melko pienikokoiset nisäkkäät alkoivat täyttää dinosauruksilta jäänyttä ekologista aukkoa. Niiden koko kasvoi nopeasti ja uusia lajeja syntyi. Istukalliset nisäkkäät, joita mm. "karjaeläimet" ja yleensäkin enemmistö nykyisistä nisäkkäistä ovat, saivat ilmeisesti alkunsa alkaneella uudella aikakaudella, ainakaan toistaiseksi niistä ei ole löydetty todisteita dinosaurusten ajalta.  

Jääkautista eläimistöä (Kuva Wikimedia)

Elämän kehitys ja uusiutumiskyky herättää ihmetystä ja kunnioitusta. Tiede on selvittänyt paljonkin elämän historian erilaisista vaiheista, mutta ei anna kuitenkaan perimmäistä vastausta siihen, miten tämä kaikki voi olla mahdollista. Raamatun alkulehdiltä löydämme toisen kuvauksen, joka ohjaa meitä antamaan kunnian kaiken Luojalle.

Lähteitä:

Wikipedia, Chicxulub crater



5 kommenttia:

  1. Kiinnostava kirjoitus. Olen opiskellut geologiaa ja paleontologiaa, joten minua innostaa lukea kristityn tiedemiehen kirjoituksia elämän kehityksestä Olen tutustunut Alister McGrarhin ajatuksiin kristinuskon ja luonnontieteen dialogiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos mielenkiinnosta! Alister McGrath on kyllä varteenotettava kristitty tiedemies, olen lukenut pari hänen kirjaansa. Hän on käsittääkseni lähinnä teologi, mutta luonnontieteellistä pohjaa on myös aikaisemmasta vaiheesta. Geologia ja varsinkin paleontologia ovat mahdottoman mielenkiintoisia aiheita. Ja tiede yleensäkin. Nykyään on niin hyvin tietoja saatavissa ihan tällaiselle harrastajallekin. Tosin pitää aina vähän suodattaa ja vertailla, netissä on monenlaista esillä. Jännittävää tutkia Jumalan luomakuntaa aivan sellaisena, kuin se meille tieteen keinoin avautuu. Ja pohjalla turvallinen luottamus siihen, että Jumala on kuitenkin kaiken takana. Voisin varmaan sanoa, että tämä on minulle enemmän kuin harrastus. Taustalla on monet sisäiset taistelut siitä, kuinka meidän tulisi lukea Raamattua, miten uskovina suhtaudumme tieteen tuloksiin. Keskustelut Mikko Louhivuoren ja Eero Junkkaalan kanssa ovat olleet suuresti tukena.

      Poista
  2. Hieno kirjoitus, joka osoittaa perinpohjaista paneutumista asiaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Areenassa on vielä joku aika sitten tullut mielenkiintoinen ohjelma "Nisäkkäiden nousu". Siinä sopivaa jatkoa tälle.
      https://areena.yle.fi/1-50333896

      Poista
  3. Aina kannattaa noyrasti myontaa ja tunnustaa, etta meidan tietomme ja pohdintamme naista muinaishistorian asioista ovat vajavaisia taivaan talla puolen. Kun Jumalan armosta paasemme sinne, tulemme ymmartamaan taman kaiken taydellisesti - emmeka tule vahingoniloisesti sanomaan toisillemme: "Mitas mita sanoin? Mina olin oikeassa JO siella maapallolla, ja sina olit vaarassa". Tassa luomistapahtuman pohdinnassa ja tulkinnoissa kannattaa aina muistaa Raamatun ja kristinopin - seka tietysti elavan uskon - kulmakivi: Usko Jeesukseen Kristukseen Jumalan ainosyntyisena Poikana, ja ihmiskunnan Vapahtajana. Luvalla sanoen, sen perusteella mita olen lueskellut edesmenneen veli Louhivuoren mietteita (ne loytyvat Google-haulla vielakin), han ei tarpeeksi korostanut tata evankeliumin ydinta. Sita tosin eivat mielestani tee aina edes Eero Junkkaala, Toni Torppa, Pekka Reinikainen, yms. naista muinaishistoriallisista asioista vaittelijat. Mutta Herra heita - ja meita kaikkia - auttakoon, armahtakoon ja johdattakoon! Siunattua, rohkaisevaa ja tervetta loppukesaa seka pian alkavaa syksya taalta Filippiineilta sinne koti-Suomeen! Miika Tynjala

    VastaaPoista