Poimintoja ja pohdintoja: Luominen, evoluutio, Raamattu

Jo kirkkoisä Augustinus kirjoitti tähän tapaan:

Usein käy niin, että ei-kristitty tietää jotakin maasta, taivaasta, tämän maailman muista osista, tähtien liikkeistä ja kierroista, niiden suuruudesta ja etäisyyksistä, auringon- ja kuunpimennyksistä, vuosien ja vuodenaikojen kulusta, eläinten, kasvien ja kivien luonnosta ja muista tämänkaltaisista asioista – tietoa, jonka hän on saanut varman järkiperäisen päättelyn tai kokemuksen perusteella. On siis hyvin sopimatonta ja vahingollista, että kristitty puhuu tällaisista asioista muka Pyhän Raamatun perusteella ja esittää niistä väitteitä, jotka ovat ristiriidassa sen tiedon kanssa, jonka toinen varmasti tietää.

Olen samaa mieltä, tällaista "Raamatun puolustamista" on syytä välttää. Mutta mitä voimme tietää varmasti esim. evoluutiosta? Tällaisia tulee pohdittua. Tai jos varmasti tietäminen on liian vaikeaa, niin mistä voin rehellisesti sanoa olevani ainakin hyvin vakuuttunut? Otan esille muutamia asioita ja näkemyksiä.

Maapallon ja elämän ikä

Maailmankaikkeuden, aurinkokuntamme ja maapallomme pitkä ikä on niin uskottavasti osoitettu, että siihen on pakko uskoa. Myös elämää ja kuolemaa on maapallolla ollut satoja miljoonia vuosia. Radiometriset ja monet muut ajoitusmenetelmät osoittavat sen.

Eliöiden polveutuminen toisistaan

Fossiileista löytyy erittäin paljon tukea sille ajatukselle, että lajit ovat kehittyneet toisistaan. Kun sovitetaan yhteen iänmääritysten tulokset erilaisten fossiilien kanssa, syntyy hyvinkin uskottavia ketjuja. Esimerkiksi kalojen ja ensimmäisten nelijalkaisten selkärankaisten väliltä löytyy hyvin uskottavia välivaiheita. Myös dinosaurusten ja lintujen välillä näyttää olevan selvä yhteys. Näitä on paljon.

Tiktaalik roseae (n. 375 mvs) luokitellaan varsieväkalaksi,
mutta sillä oli nelijalkaisten selkärankaisten (tetrapodien) piirteitä.
(Kuva Wikimedia)

Myös viime aikoina huimaavasti edistynyt geenitutkimus tukee vahvasti polveutumista. On esimerkiksi vahvaa näyttöä siitä, että suurilla ihmisapinoilla ja ihmisillä on yhteisiä esi-isiä, ja fossiilit tukevat tätä.

Se lienee kuitenkin mahdoton todistaa, että polveutumisketjut muodostavat yhden yhtenäisen puun, jossa alussa on esim. yksi elävä solu.

Mutta koska Jumala näyttää kuitenkin hyvin monissa tapauksissa luoneen uusia lajeja polveutumisen ja vähittäisten muutosten kautta, olisiko Hänen tarvinnut aina välillä tehdä uusia tyhjästä luomisia? Tuommoinen erityinen luomistyö on esim. ensimmäisen elävän solun suhteen hyvinkin uskottavaa, mutta entä muuten? Olisiko Jumalan pitänyt luoda esimerkiksi ensimmäinen lentävä hyönteinen siten, että Hän loi tyhjästä tai vaikkapa konkreettisesti "maan tomusta" kaksi sen lajin edustajaa, eräänlaisen sen lajin Adamin ja Eevan, taikka pienen alkupopulaation, jotka sitten lisääntyivät? Eikö ole uskottavampaa, että ne syntyivät edeltäjiensä munista tms.?

Tarvitaanko Jumalan väliintuloja?

Itse mielellään ajattelen, että jos Jumala on tarkoittanut luoda evoluution kautta, niin miksei Hän sitten olisi osannut suunnitella sen täysin toimivaksi. Mutta täytyyhän se myöntää, että monet asiat luonnossa ovat sellaisia, että on vaikea kuvitella, minkälaisten välivaiheiden kautta kyseisiin lopputuloksiin on päästy. Olisiko Jumala aina jossain vaiheessa kuitenkin vaikuttanut jotain erityistä vaikkapa niin, että jokin eliö on kyllä syntynyt aiemmasta, mutta sillä on jokin aivan uusi perustava ominaisuus, ilman välivaiheita syntynyt? Eipä tällaista voine varmaksi todistaa puoleen eikä toiseen, se on myönnettävä.

Mitä evoluutiossa todella tapahtuu?

Evoluutioteoria ei minussa herätä sellaista tunnetta, että olemassaolomme salaisuus on ratkaistu. Uskon Jumalaan ja siihen, että Hän kuitenkin on kaiken taustalla, kaikkialla läsnäoleva. Emme varmastikaan saa koskaan täysin selville, mitä kaikkia syitä on sen takana, että elämä on näin ihmeellisesti versonut. Ja meille on varmaan hyväksi, että Jumalan luomakunnassa riittää loputtomasti ihmettelemistä.