Jo kirkkoisä Augustinus kirjoitti tähän tapaan:
Usein käy niin, että ei-kristitty tietää jotakin maasta, taivaasta, tämän maailman muista osista, tähtien liikkeistä ja kierroista, niiden suuruudesta ja etäisyyksistä, auringon- ja kuunpimennyksistä, vuosien ja vuodenaikojen kulusta, eläinten, kasvien ja kivien luonnosta ja muista tämänkaltaisista asioista – tietoa, jonka hän on saanut varman järkiperäisen päättelyn tai kokemuksen perusteella. On siis hyvin sopimatonta ja vahingollista, että kristitty puhuu tällaisista asioista mielettömyyksiä esittäen, että Raamatun mukaan on näin
Olen samaa mieltä, tällaista "Raamatun puolustamista" on syytä välttää. Mutta mitä voimme tietää varmasti esim. evoluutiosta? Tällaisia tulee pohdittua. Tai jos varmasti tietäminen on liian vaikeaa, niin mistä voin rehellisesti sanoa olevani ainakin hyvin vakuuttunut? Otan esille muutamia asioita ja näkemyksiä.
Maapallon ja elämän ikä
Maailmankaikkeuden, aurinkokuntamme ja maapallomme pitkä ikä on niin uskottavasti osoitettu, että siihen on pakko uskoa. Myös elämää ja kuolemaa on maapallolla ollut satoja miljoonia vuosia. Radiometriset ja monet muut ajoitusmenetelmät osoittavat sen.
Eliöiden polveutuminen toisistaan
Fossiileista löytyy erittäin paljon tukea sille ajatukselle, että lajit ovat kehittyneet toisistaan. Kun sovitetaan yhteen iänmääritysten tulokset erilaisten fossiilien kanssa, syntyy hyvinkin uskottavia ketjuja. Esimerkiksi kalojen ja ensimmäisten nelijalkaisten selkärankaisten väliltä löytyy mielenkiintoisia välimuotoja. Myös dinosaurusten ja lintujen välillä näyttää olevan selvä yhteys. Näitä on paljon.
.jpg) | |
Tiktaalik roseae (n. 375 mvs) oli lihaseväinen kala, mutta sillä oli nelijalkaisten selkärankaisten (tetrapodien) piirteitä. Kalamaisia piirteitä fossiileissa olivat olivat suomupeite sekä evät. Eläimellä oli kuitenkin selvä niska, joka mahdollisti pään liikkumisen selvästi paremmin kuin kaloilla. Sen evissä oli myös ranteet ja sormien luiden kaltaisia luita. Rakenteesta voidaan päätellä eläimen eläneen matalassa vedessä ja tarvittaessa pystyneen liikkumaan lyhyitä matkoja kuivalla maalla. (Kuva Wikimedia) |
Myös viime aikoina huimaavasti edistynyt geenitutkimus tukee vahvasti polveutumista. On esimerkiksi vahvaa näyttöä siitä, että suurilla ihmisapinoilla ja ihmisillä on yhteisiä esi-isiä, ja fossiilit tukevat tätä.
Geenitutkimus tukee myös sitä, että kaikella nykyisellä elämällä on yhteinen alkujuuri. Geenien rakennuspalikat ovat samanlaisia ja on joukko geenejä, jotka löytyvät kaikista eliöryhmistä. Näin pitkälle menevä johtopäätös voidaan tietysti helpommin kyseenalaistaa. Mutta Jumala näyttää ainakin hyvin monissa tapauksissa luoneen uusia lajeja polveutumisen ja vähittäisten muutosten kautta. Voidaan kysyä, olisiko Hänen tarvinnut aina välillä tehdä uusia tyhjästä luomisia? Tuommoinen erityinen luomistyö on esim. ensimmäisen elävän solun suhteen hyvinkin uskottavaa, mutta entä muuten? Olisiko Jumalan pitänyt luoda esimerkiksi ensimmäinen lentävä hyönteinen siten, että Hän loi tyhjästä tai vaikkapa konkreettisesti "maan tomusta" kaksi sen lajin edustajaa, eräänlaisen sen lajin Adamin ja Eevan, taikka pienen alkupopulaation, jotka sitten lisääntyivät? Eikö ole uskottavampaa, että ne syntyivät edeltäjiensä munista tms.?
Tarvitaanko Jumalan väliintuloja?
Itse mielellään ajattelen, että jos Jumala on tarkoittanut luoda evoluution kautta, niin miksei Hän sitten olisi osannut suunnitella sen täysin toimivaksi. Mutta koska haluan tässä artikkelissa pohdiskella asioita rehellisesti sen kannalta, mitä todella varmasti tiedämme, taikka mistä olen aivan vakuuttunut, niin täytyyhän se myöntää, että monet asiat luonnossa ovat sellaisia, että on vaikea kuvitella, minkälaisten välivaiheiden kautta kyseisiin lopputuloksiin on päästy. Olisiko Jumala aina jossain vaiheessa kuitenkin vaikuttanut jotain erityistä vaikkapa niin, että jokin eliö on kyllä syntynyt aiemmasta, mutta sillä on jokin aivan uusi perustava ominaisuus, ilman välivaiheita syntynyt? Eipä tällaista voine varmaksi todistaa puoleen eikä toiseen, täytyy myöntää.
Mikä on riittävän realistista ?
Augustinus korosti sitä, että kristittyjen ei tulisi Raamattua puolustaessaan eksyä väittämään sellaista, mikä ei selvästikään voi olla totta. Kyllä meidän on siis vähintäänkin myönnettävä maailmankaikkeuden ja elämän pitkä ikä. Myös lajien polveutuminen toisistaan on hyvin uskottavaa, sekä ihmisen biologinen yhteys muuhun luomakuntaan.
Evoluution mekanismi on minulle ainakin suurin avoin kysymys. Riittääkö satunnainen muuntelu ja luonnonvalinta? Evoluutio tuntuu niin uskomattoman "kekseliäältä". Hyvin monella muullakin on varmaan tämä tunne, riippumatta uskonnollisesta näkemyksestä. Tästä asiasta voi esittää erilaisia mielipiteitä ja näkemyksiä, jotka liikkuvat sellaisella alueella, jota kukaan ei voi väittää pohjia myöten tuntevansa.
Mitä evoluutiossa todella tapahtuu?
Evoluutioteoria ei minussa herätä sellaista tunnetta, että olemassaolomme salaisuus on ratkaistu. Uskon Jumalaan ja siihen, että Hän kuitenkin on kaiken taustalla, kaikkialla läsnäoleva. Emme varmastikaan saa koskaan täysin selville, mitä kaikkia syitä on sen takana, että elämä on näin ihmeellisesti versonut. Ja sehän on vain hyvä, että luomakunnassa riittää loputtomasti ihmettelemistä. Jotkut ovat näitä pohtiessaan jopa löytäneet uskon Jumalaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti