Tieteiden lahja - piispojen puheenvuoro

Kansikuva: Steve Halama / Unsplash

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piispat puolustavat tieteellisen tutkimuksen tärkeyttä 7.11.2019 julkaistussa puheenvuorossaan. Kannanoton mukaan kristittyjen ei pidä suhtautua tieteeseen kielteisesti tai edes neutraalisti eikä käyttää tieteen merkitystä vähättelevää puhetapaa. Piispojen mukaan tieteet tarjoavat apua luomakunnan viljelemisen ja varjelemisen tehtävässä ja oikein käytettynä ovat hyväksi ihmiskunnalle.

Tällaista julkista kannanottoa onkin tarvittu. Lainaan seuraavassa joitain hyviä kohtia, lopussa on linkki julkaisuun pdf-muodossa.

Alkupuolella johdatellaan asiaan tällä tavalla:

Vaikka jumalallinen ilmoitus on tärkein tiedon perusta ihmisen ja luomakunnan pelastusta ja uudistumista koskevista asioista, nykyaikainen tiede on osoittautunut luotettavaksi ihmisen ja luomakunnan ilmiöiden selittämistä koskevissa asioissa. Kirkko näkee tieteen liittolaisenaan, ei kilpailijanaan.

Puheenvuorossa esitetään tiivistelmänä sen neljä keskeistä väitettä:

1. Kristillinen teologia haluaa olla avointa tieteen tuloksille. Siksi sen tulee jatkuvasti arvioida kriittisesti omia, vanhoista maailmankuvista periytyneitä traditioita nykytieteen valossa. Sokea usko on epäuskon serkku. Ilman jatkuvaa vuoropuhelua uusimman tutkimuksen kanssa usko on vaarassa vääristyä. Parhaimmillaan tiede voi myös auttaa tulkitsemaan ilmoitusta tuoreella tavalla. 

2. Teologia puolustaa tieteellisen tiedonhankinnan riippumattomuutta ja itsenäisyyttä. Tieteiden tulee edetä omia polkujaan eikä sitä tule alistaa poliittisten tai uskonnollisten instituutioiden kontrolliin. 

3. Tieteen ja teknologian tulee palvella elämän säilymistä, ei sen tuhoutumista. Vaikka tieteenharjoitusta voidaan pitää teologiasta erillisenä toimintana, tiedeinstituutio ja sen mahdollistama teknologia ovat osa inhimillistä yhteisöä. Niiden tehtävänä on palvella ihmisen ja koko luomakunnan yhteistä hyvää. 

4. Inhimilliseen viisauteen kuuluu tieteen rajojen tunnustaminen. Tiede on yksi luotettavimpia tiedon hankkimisen tapoja, mutta se ei vastaa kaikkiin ihmiselämän perimmäisiin kysymyksiin. Siksi tieteestä ei pidä tehdä uskonnon korviketta. Tiedeusko eli skientismi perustuu ei-tieteellisiin lähtökohtiin ja siten virheelliseen käsitykseen sekä tieteestä että uskosta.

Evoluutioteoriasta ja kosmologiasta todetaan mm. seuraavaa (kristillisillä kirkoilla tarkoitetaan useita suuria kirkkokuntia):

On keskusteltu paljon evoluutioteorian ja nykyaikaisen kosmologian suhteesta jumalauskoon – erityisesti ajatukseen luomisesta. Tätä akateemisen teologian keskustelua tukee kristillisten kirkkojen virallinen linja: niiden mukaan nykyiset käsitykset evoluutiosta ja kosmologiasta ovat periaatteessa yhteensopivia teologian ydinkohtien, myös luomisen, kanssa.

 ja evoluutioteoriasta erityisesti:

Kristillisten kirkkojen sisällä esitetään edelleen monia eri käsityksiä evoluutiosta. Teologia ei ole sitoutunut mihinkään yhteen tieteelliseen teoriaan tai malliin siitä, miten evoluutio ja luomisnäkemys tarkalleen suhteutuvat toisiinsa. Monet nykyajattelijat katsovat, että Jumala on luonut prosessin ennakkoedellytykset ja asettanut evoluution alussa kulkemaan tiettyjä uomia antaen prosessille kuitenkin myös vapautta. Toiset puolestaan ajattelevat, että Jumala on ohjannut evoluution kulkua näkymättömästi esimerkiksi vaikuttamalla siihen, millaisia mutaatioita ratkaisevissa kehityslinjoissa tapahtuu.

Edelläolevaa tarkennetaan vielä alaviittauksessa näin:

Kristillisille käsityksille on kuitenkin yhteistä se, että ajatus evoluution tarkoituksettomuudesta hylätään tieteen ulkopuolisena katsomuksellisena tulkintana. Samoin myös katolisen kirkon kannanotossa Communion and Stewardship: Human Persons Created in the Image of God (2002) todetaan, että väitteet evoluution tarkoituksettomuudesta menevät tieteen rajojen ulkopuolelle ja unohtavat sen, että myös luotuun todellisuuteen sisältyvä satunnaisuus on osa Jumalan tarkoitusta.

Seuraava kohta oli minusta erityisen hyvä:

Kristillisessä teologiassa on usein korostettu älyllisten ja moraalisten hyveiden yhteyttä. Henkinen ja moraalinen kasvu on myös älyllistä kasvua. Älyllisten hyveiden, luovan ajattelun ja tiedonjanoisen hämmästelyn vastakohtina ovat niin tieteessä kuin uskonnoissa erilaiset dogmatismin ja fundamentalismin muodot. 

Uskonnon piirissä nämä johtavat monesti asenteeseen, jonka mukaan koko totuuden rikkauden katsotaan juuri nyt olevan yksilön tai yhteisön hallussa. Tällöin torjutaan avoimuus, itsekritiikki ja luovuus. Pahimmillaan tuloksena on älyllisesti sulkeutunut uskonnollisen ajattelun järjestelmä, jossa uskottava yhteys todellisuuteen on katkennut. 

Myös tieteen piirissä voi esiintyä vastaava asenne: dogmaattinen luottamus jonkin tietyn alan tuloksiin tai teorioihin sekä näiden maailman­katsomuksellisiin tulkintoihin. Vahvat tiedeuskon muodot voivat kantaa mukanaan tällaisia asenteita. Näitä vastaan täytyy teologian, filosofian ja tieteen varustautua älyllisellä hyveellisyydellä sekä asiaankuuluvalla nöyryydellä. Dogmatismi on tieteellisen menetelmän vastainen: tiede pyrkii aina kriittisesti tarkastelemaan tuloksiaan ja menetelmiään uuden tiedon valossa.

Tieteen merkityksestä yleisesti:

Tieteellä ja teknologialla on Jumalan antama tehtävä. Ihmisyhteisö on luotu Jumalan kuvaksi ja kumppaniksi pitämään huolta toisista ja koko maailmasta. Ihmiselle on annettu erityistehtävä osallistua Jumalan työhön rakastamalla lähimmäisiä, harjoittamalla tieteitä ja varjelemalla elämää. Juuri tätä tarkoittaa se, että ihminen on Jumalan kuva (lat. imago Dei): hän on arvokas ja hänellä on tehtävä maailmassa. Tämän tehtävän toteuttaminen ei onnistu ilman ihmisen omaa aktiivisuutta ja siihen sopivia työkaluja. Jotkut teologit ovatkin esittäneet, että Homo sapiens on luonnostaan työkalujen käyttäjä ja soveltaja. Ihmislajin evoluutio on tapahtunut työkalujen ja välineiden täyttämässä ympäristössä. Ihminen on tehnyt maailman kodikseen muokkaamalla sitä kekseliäästi ja luovasti ja parantanut näin omia elinolosuhteitaan. Näin ihmisen luova toiminta työkalujen välityksellä on osa ihmisenä olemisen tehtävää. Luovuus on välttämätön osa ihmisyyttä. Tieteenharjoitus ja teknologia ovat tässä mielessä ihmisluonnon ydintä: ne ovat velvollisuuksia Jumalan luomakunnan viljelemiseksi ja varjelemiseksi, eivät pelkästään yksi mahdollinen vaihtoehto ihmisyyden toteuttamiseksi.

Allekirjoittajina ovat ev.lut. kirkon kaikki kymmenen piispaa: Tapio Luoma (Turun ja Suomen arkkipiispa), Simo Peura (Lapuan piispa), Matti Repo (Tampereen piispa), Seppo Häkkinen (Mikkelin piispa), Kaarlo Kalliala (Turun piispa), Jari Jolkkonen (Kuopion piispa), Teemu Laajasalo (Helsingin piispa), Jukka Keskitalo (Oulun piispa), Kaisamari Hintikka (Espoon piispa) ja Bo-Göran Åstrand (Biskop i Borgå).

Jos siis piispojen mielipidettä kuuntelee, niin nykypäivän koululaisen tai kenenkään muunkaan ei tarvitse ajatella, että uskoon tullakseen on hylättävä koko tieteellinen maailmankuva.

Julkilausuma kannattaa lukea kokonaisuudessaan, ao. linkistä pääsee pdf-dokumenttiin:

Tieteiden lahja - Piispojen puheenvuoro tieteiden arvosta ja tehtävästä Jumalan luomakunnassa.