Teistinen evoluutio ja ID, keskustelu

 Keskustelut tieteen ja uskon suhteesta eivät aina ole varsinaisesti keskusteluja, vaan kaikki vaan pyrkivät horjumattomasti edustamaan omaa kantaansa, eivätkä kuuntele toisia. Siksi ajattelin kirjoittaa kuvitellun keskustelun. Tässä on tosin vain kaksi suhteellisen lähellä toisiaan olevaa keskustelijaa. Kumpikaan näistä ei edusta ketään tuntemaani henkilöä, eikä myöskään itseäni, vaikka olen ehkä käyttänyt joitain argumentteja jossain. Keskustelun aiheena on luominen ja evoluutio.

Keskustelijat ovat Teppo ja Ilkka. Teppo nimittää itseään lähinnä teistisen evoluution kannattajaksi. Ilkka taas samaistuu mieluummin Intelligent Design -leiriin. Ilkka on kuitenkin leirissään sen laidan edustaja, joka tulee lähelle teististä evoluutiota.

Teppo: Kiva, että kutsuit juttelemaan kahvikupposen ääressä. No niin, otetaan ensin ihan perusasiat. Uskotko Ilkka sinä, että tieteen käsitys maapallon ja elämän iästä on ainakin suurinpiirtein oikea?

Ilkka: Toki uskon. Kyllähän nuo iänmääritysmenetelmät ovat hyvin pitkälle luotettavia, vaikka joissain erikoistapauksissa eivät oikein aina toimi. Onhan se ymmärrettävää, että on monenlaisia olosuhteita ja mullistuksia, jotka voivat sotkea muuten selvää systeemiä.

Teppo: No entä uskotko lajien polveutumiseen toinen toisistaan?

Ilkka: Kyllä minä siihenkin voin uskoa. Muuten Jumalan olisi pitänyt luoda aina uudestaan ja uudestaan erillisiä lajeja vuosimiljoonien aikana.

Teppo: Niin, ja noiden eliöiden olisi pitänyt olla heti täysin valmiita ja osaavia, jos puhutaan eläimistä. Ei olisi ollut 'emoa' kasvattamassa ja kouluttamassa. Montako yksilöä sitäpaitsi kustakin lajista olisi pitänyt kerralla luoda? Kaksiko? Entä jos toinen olisi joutunut 'parempiin suihin' heti alussa ja suvullinen laji olisi kyseessä? Varmuuden vuoksi tusina kerralla? Ei oikein uskottavaa...

Ilkka: Mutta en kuitenkaan usko evoluution toimivuuteen ilman Jumalan asioihin puuttumista.

Teppo: Ahaa, minkälaista näkemystä sitten edustat?

Ilkka: Ajattelen, että Jumala on tehnyt noita luomistöitään geenitasolla. Aina kun on tarvittu jokin radikaalimpi uusi keksintö, Jumala on vähän siirrellyt geenien palikoita tai tehnyt uusia, niin että uusi linja lähtee liikkeelle. Muutosten on täytynyt olla vähittäisiä useimmissa tapauksissa, eiväthän jälkeläiset voi erota vanhemmistaan paljon (ehkä joskus sekin käy). Mutta toisaalta myös sopivan suuria uusien keksintöjen kohdalla, koska kaikista puolivalmiista jutusta ei ole hyötyä luonnonvalinnan kannalta. Uskon kyllä luonnonmukaiseen mikroevoluutioon ja luonnonvalinta on tärkeä osa kehityksen prosessia.

Teppo: Jaa jaa. En kyllä oikein lähtisi tuohon kelkkaan. Minusta on luontevampi ajatella, että Jumala on antanut elämälle itselleen ikäänkuin mahdollisuuden kehitykseen. Hän on luonut kaiken niin hienosti, että evoluutio toimii luonnollisella tavalla, niin ihmeellinen prosessi kuin se onkin.

Ilkka: Etkö sitten anna mitään virkaa Jumalalle evoluution käynnistyttyä, kaikkialla läsnä olevana Henkenä, asioiden ohjaajana?

Teppo: Kyllä toisaalta annankin. Mutta en tekisi hänestä pikkuasioiden näpertelijää. Ajattelepa nyt, jos Jumala on jokaisen muutoksen erikseen 'askarrellut', mihin se johtaa. Tiedätkö esim. sen sienilajin, joka pesiytyy muurahaisen aivoihin ja saa sen käyttäytymään haluamallaan tavalla? Muurahainen kiipeää korkealle oksistoon sienen ohjaamana ja kuolee sinne. Siten sieni pääsee haluamalleen kasvupaikalle ja voi sieltä levitellä itiöitään kasvettuaan ulos muurahaisen päästä. Jos Jumala on tällaisenkin yksityiskohdan erikseen luonut, niin minua ainakin vähän puistattaa. Mutta sensijaan jos ajatellaan, että Jumala on luonut tällaisen vapaan prosessin, evoluution, omine lakeineen - ei tunnu niin pahalta. Joskus se aikaansaa vähän kummia juttuja, mutta ennenkaikkea valtavasti hienoja asioita. Onhan muitakin luonnonilmiöitä, jotka aiheuttavat ikäviä asioita. Mannerliikunnot aiheuttavat maanjäristyksiä. Olosuhteiden muuttuessa eliölajeja voi kuolla sukupuuttoon jne. Jumalan maapallo tämä kuitenkin on. Ja hieno elämän tyyssija ikävistäkin asioista huolimatta.

Ilkka: Tuohon on kyllä vaikea vastata. Mutta toisaalta tuntuu, että evoluutio ei voi toimia ilman Jumalan apua. Miten ihmeessä luonnollinen satunnaisista mutaatioista käynnistyvä prosessi voisi saada aikaan kaiken tämän ihmeellisen. Ajatellaan vaikka ensimmäistä elävää solua, miten monimutkainen se on. Mitä on elämä? Ja sitten kaikki evoluution aikana syntyneet uudet keksinnöt, esim. näköaisti ja muut aistit, erilaiset ruumiinrakenteet ja elimet. Ja kummallisin juttu kaikista: eliöiden ymmärrys, järki, mahdollinen tietoisuus. Ne vaan tuntuvat ymmärtävän yhtä ja toista jo ihan pikkueliöiden tasolla. Eikö siellä ole tarvittu Jumalan ihmeitä myös ensimmäisen solun luomisen jälkeen?

Teppo: Totta kyllä, on niin ihmeellisiä juttuja, että hiljaiseksi vetää. Vaikea on mennä rintaäänellä kiistämään, etteikö Jumala vaikuttaisi matkan varrella. Mutta tuollainen toistuva yksityiskohtien erillinen ihmeenomainen luominen ei oikein minusta sovi kuvaan.

Ilkka: Kyllä minunkin täytyy myöntää, että luonnossa on sellaista, johon luonnomukainen vapaa evoluutioprosessi tuntuisi sopivan paremmin. Kuitenkaan en osaa uskoa pelkkiin luonnonlakeihin, on tämä niin ihmeellistä.

Teppo: Emme ole kuitenkaan kaukana toisistamme. Erimielisyydet taitavat mennä sellaiselle alueelle, joka on aika lailla hämärän peitossa. Harmi, kun pitää nyt lähteä imuroimaan, vaimolle lupasin. Kiitos Ilkka keskustelusta, jatketaan toiste!

Ilkka: Kiitos itsellesi, siunausta!