Jättivoikukkia Galapagossaarilla

Television luonto-ohjelmassa riitti taas ihmeteltävää. David Attenborough esitteli tuttuun mielenkiintoiseen tapaansa Galapagossaarten jännittäviä sopeutumia. Aivan oikeaan paikkaan Darwin matkusti evoluutiota tutkimaan.

Saarilla ei ole lainkaan tavallisia puita rannalla kasvavien mangrovepuiden lisäksi, mutta Asteraceae-heimoon kuuluvat scalesia-suvun kasvit ovat täyttäneet tämän ekologisen lokeron. Asteraceae heimon suomalainen nimi on asterikasvit, aiemmin käytettiin nimitystä mykerökukkaiskasvit. Asterikasveille tyypillinen kukinto on mykerö, joka ulkonäöltään muistuttaa usein erehdyttävästi yhtä kukkaa mutta muodostuu itse asiassa useista sadoista pienistä, samassa kukkapohjuksessa ja toisissaan kiinni olevista kukista.

Syynä tavallisten puiden puuttumiseen Galapagossaarilta voi olla se, että niiden raskaita siemeniä ei ole päässyt näille kaukaisille saarille, mutta asterikasvien kevyille, leijuville siemenille matkanteko on onnistunut. (Mangrovepuiden siemenet kelluvat, siksi niiden löytyminen saarilta on ymmärrettävää)

Scalesia pedunculata

Puut ovat asterikasvien heimossa harvinaisia. Scalesia-sukuun kuuluu 15 puumaista tai pensasmaista lajia, kaikki endeemisiä näillä saarilla. Yksi suurimmista lajeista on Scalesia pedunculata, suuri 15-20 metrin korkuiseksi kasvava puu.

Scalesia helleri 1-2.5 metrin korkuiseksi kasvava
pensasmainen, joskus hieman puumainenkin kasvi

Scalesia on hyvä esimerkki sopeutumislevittäytymisestä, kertoo wikipedia. Lisää wikipedian tekstiä: "Sopeutumislevittäytyminen eli adaptiivinen radiaatio on yksi tapa evoluutio-opin mukaiseen eliölajien syntyyn. Siinä yksi kantalaji luonnonvalinnan paineesta jakautuu useiksi lajeiksi, jotka ovat erikoistuneet ja sopeutuneet toisistaan poikkeaviin elinympäristöihin tai ekolokeroihin."

Scalesia incisa, jota kasvaa San Cristóbalin  saarella ja parilla
muulla Galapagossaarella.  Incisa voi kasvaa 3.5 m korkuiseksi

"Adaptiivinen radiaatio voi seurata sellaisen uuden asuinalueen valtausta, jossa on monia ekolokeroita vielä 'vapaina' eli resursseista kilpailevia lajeja ei ole. Adaptiivista radiaatiota on tapahtunut esimerkiksi nuorilla saariryhmillä. "