Elämä ja informaatio

Minulla on hyllyssäni jo hieman vanhahko kirja, Jim Brooksin 'Näin alkoi elämä' ('Origins of life', 1985). Brooks on  kristitty brittiläinen geokemisti, ja ilmaisee kirjassa uskonsa Jumalaan. Kirjassa on kuitenkin hyvin tieteellinen 'ote'. Geologisia aikakausia käsitellään aivan tieteen valtavirran mukaisesti, tietysti. Alkuräjähdyksestä puhuttaessa hän ei nosta edes sitä miksikään erityiseksi todisteeksi Jumalan olemassaolosta (kuten esim. meikäläinen mielellään). Siis aika 'viileältä' kaverilta vaikuttaa. (Kirjasta on arvostelu  ASA:n sivuilla.)

Elämän synty aiheuttaa hänessä kuitenkin ilmeisesti jopa suurempaa ihmettelyä kuin alkuräjähdys.

Lainaan pätkiä:

Aristoteles uskoi, että vedettäessä linjaa pienimmästä atomista mutkikkaimpaan elävään olentoon ei ollut mahdollista sanoa, missä kohdin eloton päättyi ja elämä alkoi. Moni tiedemies lienee nykyään hänen kanssaan samaa mieltä sanoen, että  elottomassa ja elollisessa aine eroaa vain järjestysasteensa perusteella.

Sitten Brooks viittaa joihinkin nykyisiin elämän määrittely-yrityksiin, jotka on tehty puhtaasti fysikaalisin ja kemialisin perustein. Hän näkee ainakin jotkut niistä joustamattomiksi, koska ne eivät pysty kuvailemaan systeemiä, vaan ne kuvailevat ainoastaan systeemin yhtä tai useampaa toimintaa.  Brooks esittää, että 'Aristoteleen jatkumo' atomista elävään ihmiselimistöön on väärä ja perustelee tätä  kuvaamalla, miten suuri ero on elämän rakenneosien, jopa virusten  ja toisaalta elämän perusyksikön, solun välillä.

Atomeja muodostavien alkeishiukkasten, atomien, molekyylien (jopa nukleoproteiinien), vieläpä virusten välillä on ilmeisiä kemialisia ja fysikaalisia yhteyksiä. Samoin näyttää johtavan kehityssarja prokaryoottisista soluista (joilla ei ole selvärajaista tumaa) monien erityyppisten eukaryoottisten solujen (joilla on yksi tuma) kautta pitkälle erikoistuneisiin ihmiselimistön rakenteisiin. a) Nukleoproteiinirakenteiden ja b) yksinkertaisimpien prokaryoottisten ja eukaryoottisten solujen välillä on kuitenkin valtavan suuri katko. Tämän eron perusteella voidaankin esittää yksi määritelmä elämälle.

Tuohon Brooksin 'katkoon' useimmat sijoittanevat elävän ja ei-elävän välisen rajan. Virukset tosin saattavat vähän hämmentää siinä välissä.

Kaikki solut tarvitsevat DNA:n sisältämää informaatiota ainakin lisääntymiseensä. Jotkut solutyypit tosin heittävät valmistuttuaan DNA:n ulos itsestään, esim. ihmisen punaiset verisolut. Mutta nepä eivät sitten enää lisäänny.

Näyttää siltä, että elämä ja informaatio astuvat peliin samanaikaisesti, yhdessä !

Brooks kysyy näin:

...Tietomme elämän synnyn mahdollisista tapahtumasarjoista ja elävien organismien osuudesta myöhemmässä kehityksessä johtavat ajatukseen, että siirtyminen elottomasta elolliseen tapahtui vain kerran. Elämän synty oli erittäin  epätodennäköinen tapahtuma, ja mahdollisuudet, että näin olisi käynyt sattumalta, ovat melkein olemattomat. Elämä kuitenkin sai alkunsa. Syntyikö se siis sattumalta vai oliko se suunniteltu ja ohjattu tapahtuma?

Tätä minäkin voin kysyä yhdessä Brooksin kanssa ...

                                                        ____________

P.S. Jossain mielessä virukset voidaan nähdä informaatioksi ilman elämää. Niillähän ei ole omaa aineenvaihduntaa. Ne eivät myöskään itse liiku vaan ajautuvat paikasta toiseen ulkoisten voimien kuljettamina, siementen tai itiöiden tapaan. Vain tunkeutumalla elävään soluun ja lainaamalla isäntäsolun toimintoja virus voi  monistaa perimäaineksensa ja lisääntyä. Tämän takia on vaikea kuvitella niiden olleen olemassa  ennen eläviä soluja.