sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Elämä monimuotoistuu

Ja Jumala sanoi: "Viliskööt vedet eläviä olentoja..."

Elämää ediacarakauden meressä (Wikimedia)
Ediacarakaudella (635-542 mvs) ilmaantuivat ensimmäiset mutkikkaat monisoluiset eliöt. Ajalle tyypillisiä ovat sangen erikoisen näköiset, paikallaan pohjaan kiinnittyneinä eläneet merieliöt. Monet ediacara-eliöt olivat hyvin litteitä, joskus pyöreitä ja joskus pitkulaisia. Litteys liittyi luultavasti eläinten alkeellisuuteen ja tukirangan puutteeseen.

Ediacaran eläimistöön kuului merisulkamaisia eläimiä, meduusoja, sienieläimiä, jaokkeisia käsnäjalkaisia muistuttavia eläimiä ja monia vielä luokittelemattomia eliöitä.  Ediacaran loppupuolelta on löydetty matojen ja muiden eliöiden mutaan jättämiä, myöhemmin kivettyneitä jälkiä.

Ediacarakausi näyttää päättyneen suureen joukkosukupuuttoon, josta vain pieni osa lajeista selvisi.

Kambrikausi (542-490 mvs) oli monisoluisten kuorellisten merieläinten nopean kehityksen aikaa. Sensijaan kuiva maa oli vielä "autio ja tyhjä". Tosin pidetään mahdollisena, että jotain alkeellista maakasvillisuutta olisi ollut jo kambrikauden lopulla, mutta todisteita on vasta ordovikikaudelta.

Kuvassa mm: Sienieläimiä muistuttavia  archaeocyatideja, merimakkaroita, simpukkoja muistuttavia lonkerojalkaisia, makkaramatoja, niveljalkaisia (sidneyia, canadaspis, trilobiitit) ja merilevää (Wikimedia)

Merissä uusia lajeja ja eläinryhmiä syntyi nopeasti, jotkin katosivat yhtä nopeasti.  Kuoret kehittyivät suojaksi eläimille petoja vastaan.

Asaphiscus wheeleri-trilobiitin  fossiili  (Wikimedia)
Äyriäisten sukuiset niveljalkaiset, trilobiitit jättivät runsaasti fossiileja kauden kerrostumiin. Suurin osa trilobiittilajeista oli vain joidenkin senttien pituisia, kookkain löydetty fossiili kuitenkin 72 cm. Kauden eläimistöön kuului muitakin varhaisia niveljalkaisia,  jaokkeisia matoja, simpukoita, kotiloita, simpukkaa muistuttavia lonkerojalkaisia, piikkinahkaisia, sienieläimiä ja niiden sukupuuttoon kuolleita sukulaisia archaeocyatideja.

Anomalocaris canadiensis (Kuva Wikimedia)
Kambrikauden suurin eläin oli jopa metrin pituiseksi kasvanut Anomalocaris. Ne lienevät olleet trilobiitteja saalistaneita petoja. Vuonna 2011 löydettiin Australiasta fossiiliset jäännökset kuudesta verkkosilmästä, joiden perusteella Anomalocaris on luokiteltu niveljalkaiseksi. Ne olivat vapaasti uivia eläimiä, jotka ilmeisesti etenivät vartalon reunassa olevia ulokkeita liikuttamalla. Suun edestä lähti kaksi kaarevaa piikikästä uloketta, joilla Anomalocaris lienee siepannut saaliin ja siirtänyt sen suuhunsa.

Pikaia (Kuva Wikimedia)
Ankeriasmainen Pikaia oli pitkään vanhin tunnettu selkäjänteinen. Pikaian löysi Charles Walcott v. 1911 tutkiessaan Burgess Shalen kambrikautisia fossiileja Kanadassa. 1900-luvun lopulla kuitenkin löytyi toiselta tärkeältä fossiilialueelta, Chengjiangista, 10 mv vanhempi samantyyppinen fossiili, ajalta 535 mvs. Lajille on annetu nimi Cathaymyrus diadexus.

Kambrikautisista kerrostumista löytyy niin paljon uusia elämänmuotoja, että puhutaan usein kambrikauden lajiräjähdyksestä. Ilmiö voi kuitenkin näkyä kerrostumissa liioiteltuna, koska aiemmista eliöistä ei ole jäänyt niin paljon fossiileja. Sanotaan myös, että valtaosa eläinkunnan nykyisistä pääjaksoista on saanut alkunsa kambrikaudella. Monien pääjaksojen eliöt ovat kuitenkin 'pehmeärakenteisia' ja huonosti fossiloituvia, joten ei voida olla varmoja milloin ne ovat ilmestyneet. Geenitutkimusten perusteella 'lajiräjähdys' on saattanut alkaa jo ennen kambrikautta. 'Kovaa faktaa' eli fossiileja on löytynyt seuraavista pääjaksoista kambrikaudelta, polttiaiseläimistä ja sienieläimistä jopa edeltävältä ediacarakaudelta:


Lähteitä: 
Wikipedia, Ediacarakausi, Kambrikausi,  Cambrian explosion ym.
UCMP, Chart of First Appearances of Metazoans

By

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)